Johanneksen kesäkirjasuositukset

Ajattelin suositella kesälukemiseksi tällä kertaa henkisen kasvun ja innovoinnin kirjoja. Nämä domainit jäävät usein ”lapsipuolen” asemaan. Teemana on oma henkinen kasvu ja uusien näkökulmien löytäminen. Lisää tietoa voit hakea Tiimiyrittäjän & tiimivalmentajan parhaat kirjat valintaoppaasta 2017 – 18. Sivunumerot viittaavat tähän painokseen. Kaikki valitsemani kirjat antavat ajateltavaa oman tiimivalmentajan karaktäärin kehittämiseen.

Henkinen kasvu

kiinanviisaudensydänDan, Yu: Kiinan viisauden sydän – Mitä Konfutse nyt sanoisi?, suositus***, 2 pistettä, BTJ 2009, ISBN 978-951-692-741-4, s. 287

Konfutse sanoi: ”Entisajan ihmiset opiskelivat itseään varten. Nykyajan ihmiset opiskelevat toisia ihmisiä varten.” Antiikin aikana ihmiset opiskelivat, jotta heistä tulisi valistuneempia yksilöitä, mutta nykypäivänä väki opiskelee vakuuttaakseen toiset erinomaisuudestaan ja päästäkseen heidän suosioonsa. Opiskelun tarkoitus on saattaa päätökseen prosessi, jonka tuloksena löydät oman paikkasi ja tulet paremmaksi ihmiseksi.

Konfutse (551 – 479 eKr.) oli filosofi, hallitsijan neuvonantaja ja vaeltava opettaja, jonka ajatuksiin kiinalainen kulttuuri on nojannut tuhansia vuosia. Tämä persoona on kiehtonut minua pienestä pojasta asti. Tässä kirjassa professori Yu Dan kertoo, mitä annettavaa hänen opeillaan on modernille ihmiselle. Yu Danin luennot Konfutsen ajatuksista ovat nousseet ennennäkemättömään suosioon Kiinassa, kuten myös tämä kirja, jota on myyty maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta.

Konfutsella oli kolme tuhatta oppilasta, joista seitsemänkymmentäkaksi oli poikkeuksellisen viisaita ja hyveellisiä miehiä. Näistä miehistä jokainen oli siemen, ja jokainen heistä kylvi vuorollaan tämän viisauden ja elämäntavan siementä eri puolille maailmaa. Siitä Konfutsea kutsutaan Kiinassa mestariksi, viisaaksi ja suureksi tietäjäksi. Mestareita ovat ne, jotka omana aikanaan maanpäällisessä elämässään ovat kaikkein käytännöllisimpiä ja kykenevimpiä, mutta joilla samanaikaisesti on mitä magneettisin vetovoima. He antavat meille vakaumuksen, eräänlaisen uskon. Sellaiset ihmiset ovat yksinomaan luonnollisen kehityksen tulosta, he ilmaantuvat omasta elinpiiristämme eivätkä tipahda taivaista.

Rakkaudessa on melkein aina kyse siitä, että ihmiset lähentyvät toisiaan. On ainoastaan yhdenlaista rakkautta, jossa on kyse eriytymisestä: vanhempien ja heidän lastensa välinen rakkaus. Aito vanhemman rakkaus on sitä, että auttaa lastaan itsenäistymään ja erkaantumaan lapsuudenkodista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä aikaisemmin erkaneminen tapahtuu, sitä paremmin kasvatustehtävä on onnistunut. Tältä kannalta katsottuna riippumattomuus ja kunnioittava etäisyys ovat oleellisen tärkeitä yksilön omanarvontunnolle, ja kunnioittava suhtautuminen tulisi säilyttää jopa kaikkein läheisimpiin ihmisiin.

x9r26641-630x400.jpgHyppönen, Henkka: Pelon hinta, Tammi 2014, suositus**, 2 pistettä, ISBN 978-951-31-7680-8, s. 292

Pelon hinta kertoo pelon usein väärinymmärretystä luonteesta ja siitä, miten pelko voi romahduttaa toimintakyvyn mutta myös parantaa suoritusta sekä bisneksessä että yksityiselämässä.

Kirjoittaja kertoo, miten pelon negatiivisista vaikutuksista on irtauduttu henkilökohtaisen oivalluksen kautta ja mitä asiaan syventyneet tutkijat tietävät pelon eri puolista. Hän näyttää, miten pelolla voi hallita ihmisiä ja romahduttaa luovuuden, älyllisen kyvykkyyden ja yhteistyön. Osoitetaan myös, miten turvallisuudentunne palautuu ja mitä sen avulla voi saada aikaan yksilönä, joukkueessa tai työpaikalla.

Pelolla on valtava hinta. Lahjakas yksilö voi jäädä ikuiseksi alisuorittajaksi suhteessa omiin piileviin kykyihinsä valitsemalla väärän ajattelutavan. Hän alkaa pelätä epäonnistumisen seuraamuksia. Epäonnistumista ja virheitä karttelevat oppilaat uupuvat ja ahdistuvat muita herkemmin. Sen lisäksi virheitä karttelevilla oppilailla on useammin masennusoireita kuin heidän luokkatovereillaan. Epäonnistumisen pelolla on näille ihmisille karmaiseva elämänlaatuun sekä ammatilliseen ja akateemiseen menestykseen liittyvä hinta.

Yrityksissä pelottelulla ja uhkakuvia levittelemällä (esim. Steven Elopin burning platform) saadaan työntekijät kyllä keskittymään uhkatekijään ja liikkeelle, mutta paras terä katoaa luovasta ongelmanratkaisusta. Palavia alustoja sytytellään nykyään sinne tänne, mutta niillä palavat työntekijät, ei johto itse. Jos pelottelijalla on tarkoitus täyttää oma toiveensa eikä muilta odoteta luovaa ongelmanratkaisua, tämä kyllä toimii. Kirjassa on tästä asiasta useita hyviä esimerkkejä. Pelottelun sijaan olisi tuottoisampaa pohtia kysymystä: miten ihmiset käyttäytyisivät, jos he eivät pelkäisi. Hyvin toimitettu ja kirjoitettu kirja.

RohtojaPeltola, Heikki: Rohtoja raatajille, Viisas elämä 2016, suositus***, 3 pistettä, ISBN 978-952-260-573-3, s. 295

Kirjoittajan yhdeksäs kirja on mielenkiintoinen teos yli 20 vuotta kestäneestä tietokirjailijan urasta ja samalla kirja antaa välähdyksen siitä, miten elinikäinen oppija toimii. Jokainen kirja päivittyy tähän päivään. Kirja on hieno kokoomateos elämän tärkeistä asioista kokeneille tiimivalmentajille.

Muistan hyvin jokaisen kirjan ja ne kaikki ovat olleet tiimiakatemialaisten lukuohjelmassa. Esa Saarisen sanoin: ”Rohtoja raatajille nostattaa mielemme mahdollisuuksien maailmaan, tuo valoa arkemme ylle ja välkettä sisimpäämme.” Käydessään läpi elämänpolkuaan tekijä toteaa olleensa passiivinen elämänsä isoissa käänteissä. Silti hän on rohkaissut ihmisiä olemaan aktiivisia elämässään kaikissa kirjoissaan ja julkisissa esityksissään.

Teos on täynnä viitteitä hyviin vaikuttaviin kirjoihin. Suurin osa on myös omia lempikirjojani kuten Gordon McKenzien kirja Orbiting the Giant Hairball. Me kaikki kutistamme itseämme ja toisiamme, mutta emme me tajua niin tekevämme. Kun luova ja leikkivä lapsi sisällämme menehtyy, menetämme ison osan siitä, mitä ihmisinä olemme. George Leonardin Mastery on hieno kirja. Mestari ei tyydy keskinkertaiseen, hän heittäytyy tekemiseen täysillä, eikä pelkää virheitä. Valintaoppaassa on ollut 24 vuoden aikana teoksessa mainituista kirjoista 90 prosenttia ja vieläkin suuri osa on eri domainien klassikoissa.

aidostiviisasEinhorn, Stefan: Aidosti viisas, suositus***, 2 pistettä, Otava 2010, ISBN 978-951-1-24081-5, s. 300

 Rohkeus tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Se, mikä on yhdelle ihmiselle rohkeaa toimintaa, voi toiselle olla arkipäivää. Jos haluamme viisastua, meidän täytyy joskus ottaa vastaan haasteita, sellaisiakin, joita olemme aikaisemmin saattaneet vältellä pelon takia. Päättämällä tarttua tietoisesti ja rohkeasti haasteisiin me luomme uusia mahdollisuuksia uudistaa ajatteluamme. ”Viisain on se, joka tietää mitä ei tiedä.”

 Kirja kertoo, mitä viisaus on ja miksi se on tärkeää. Pidän kirjoittajan tyylistä ja sujuvasta tekstistä. Tekijä näyttää, millä tavoin viisaus toimii elävässä elämässä. Ennen kaikkea hän antaa selkeitä ohjeita, miten meistä kaikista voi tulla vähän viisaampia. Tekijän mukaan viisaat ihmiset mielletään kokeneiksi, älykkäiksi ja oppineiksi. Luonteenpiirteistä tärkeinä pidetään suvaitsevaisuutta ja kykyä olla tuomitsematta muita. Viisaan on opittava jatkuvasti. Viisaat ihmiset myös ymmärtävät, että olemassaolo on epävarmaa ja tieto rajallista, mikä voitaisiin tiivistää nöyryydeksi.

Tärkeä puoli viisaudessa on kyky olla sekoittamatta päätöksentekoon henkilökohtaisia tunteita, mikä luo edellytyksiä arvioida asioita laajemmasta näkökulmasta. Tutkimusten mukaan suorituskykymme kehittyy askel askeleelta sitä mukaa kuin vanhenemme ja kypsymme – tavallisella kehitystahdilla siirrymme uudelle tasolle joka viidestoista vuosi. Tällä tavoin ikä luo edellytyksiä tärkeille viisauden osatekijöille, nimittäin yleiskuvan hahmottamiselle ja seurausten hahmottamiselle.

Yksi sosiaaliseen kompetenssiin liittyvä tärkeä tekijä on kirjoittajan mukaan toisia ihmisiä kohtaan tuntemamme mielenkiinto. Kun ymmärrämme muita, meillä on paremmat mahdollisuudet ymmärtää itseämme, sillä ihmisethän ovat sekä samanlaisia että erilaisia.

Meidän on otettava varteen viisas buddhalainen neuvo, jonka Dalai-lama on muotoillut näin: ”Vihollisesi on paras ystäväsi, sillä hän tarjoaa sinulle ne koettelemukset, joita tarvitset vahvistaaksesi sisäistä voimaasi, suvaitsevaisuuttasi ja kunnioitustasi lähimmäisiäsi kohtaan.”

Tekijä valottaa myös tiimityön ideaa. Tiimillä, jolla on selkeä tavoite ja jonka jäsenet eivät korosta omaa arvoaan, ottavat vastaan neuvoja ja oppivat toisiltaan, kommunikoivat hyvin keskenään, ovat sosiaalisesti taitavia, kannustavat luovuuteen, tallettavat toistensa tiedot ja aikaisemmat kokemukset, osaavat valaista ongelmia monesta näkökulmasta ja ovat halukkaita toimimaan – sellaisella tiimillä on hyvät edellytykset kehittyä sekä tehokkaaksi että viisaaksi. Tiimit, joissa ei menetellä näin, päätyvät sitä vastoin toimimaan tasolla, joka on kaukana optimaalisesta ja toisinaan todella tyhmä.

Innovointi

1143_Luova_ote3048Mäkirintala, Eija: Luova ote huippusuoritukseen – Resonanssi ratkaisee, Talentum 2011, suositus***, 3 pistettä, ISBN 978-952-14-1586-9, s. 257

Oman alansa huippuosaajaksi yltäminen edellyttää kymmeniä tuhansia tunteja työtä. Huipputekijäksi voi myös tulla vallankumouksellisena edelläkävijänä. Edelläkävijä heittää syrjään totutut toimintatavat ja avaa aihetta tuoreesta näkökulmasta. Hän omaksuu ennakkoluulottomasti uuden ajatusmallin, jossa vallitsevat toisenlaiset logiikat ja periaatteet.

Jotta ammatillinen huippusuoritus olisi jatkuvaa, tarvitaan luovaa otetta. Kirjoittaja on huippusuoritusvalmentaja ja uuden aallon business coach. Tutkimustietoon perustuvassa, uudentyyppisessä lähestymistavassaan hän yhdistää suorituskyvyn, osaamisen kehittämisen ja hyvinvoinnin. Runsaat esimerkit ja harjoitukset haastavat normatiivisen ajattelun. Kirja auttaa lukijaa kehittämään sellaista perusasennetta, luovaa otetta, jonka avulla hän löytää uusia näkökulmia ja pystyy yltämään huippusuoritukseen.

Luovuus on yksinkertaisimmillaan oman työn tekemistä paremmin. Ainoa ero luovien ja vähemmän luovien ihmisten välillä on heidän käsityksensä omasta itsestään ja omasta luovuudestaan. Luovat ihmiset ajattelevat olevansa luovia ja antavat itselleen vapauden olla luovia. Vähemmän luovina itseään pitävät ihmiset eivät ajattele luovuutta eivätkä anna itselleen mahdollisuutta keksiä mitään uutta.

Luovuus_kuuluu_kaikilleUusikylä, Kari: Luovuus kuuluu kaikille, PS-kustannus 2012, suositus**, 2 pistettä, ISBN 978-952-451-572-6, s. 259

Luovuudesta ja innovatiivisuudesta puhutaan paljon, mutta luovuus tukahtuu ilmapiirissä, joka on täynnä arviointia ja tulosvastuun paineita. Melkein jokainen lapsi osaa tehdä laulun, runon tai maalauksen. Luovuus näkyy siinä, mitä konkreettista yksilö tekee elämänsä aikana.

Kirjoittaja jatkaa sarjaansa luovuuden saloista. Kirjan avulla jokainen saa keinoja yksilöllisen ja yhteisöllisen luovuuden vaalimiseen ja kehittämiseen. Ensin kirjassa käsitellään luovuuskäsityksiä ennen ja nyt. Luovuutta on kautta aikojen pidetty mystisenä lajina. Itseään toteuttava luovuus voi olla kuitenkin parhaimmillaan kuin lapsen ennakkoluulotonta ja iloista leikkiä, joka ei vaadi ponnistuksia.

Luova persoona on yleensä herkkä, tietoinen sekä sisäisestä että ulkoisesta maailmasta. Luovat havainnoivat ympäristöään ja ovat uteliaita. Heidän ajattelunsa on epäsovinnaista, ja he sietävät epävarmuutta. Luovat taiteilijat ja tiedemiehet hauduttelevat pitkään ideoitaan. Taiteilijat ryhmänä eroavat maallikoista siinä, että he näkevät, mikä on uutta, epätavallista ja alkuperäistä. He pystyvät yhdistelemään ideoita epätavallisella, luovalla tavalla ja ovat kiinnostuneita laaja-alaisesti abstrakteista ja teoreettisista ideoista. Kirjassa käsitellään myös luovaa prosessia, luovuuden produktia ja luovaa ympäristöä.

tyc3b6kirja-kansiTuominen, Saku & Pohjakallio, Pekka: Työkirja – Työelämän vallankumouksen perusteet, WSOY 2012, suositus***, 2 pistettä, ISBN 978-951-0-39353-6, s. 264

Tekijöitten mukaan ihmiset eivät tee liikaa työtä, vaan he tekevät liian vähän merkityksellistä työtä. Siksi yhä useammat väsyvät. Kirjan tavoitteena on palauttaa työnteon ilo. Auttaa ihmisiä väsymään vähemmän mutta saamaan aikaan enemmän. Tiedämme ongelman, mutta miksi emme siitä huolimatta tee mitään.

 Valtaosa työstämme on ajatustyötä, mutta suhtaudumme siihen monilta osin kuin mekaaniseen työhön. Suuri osa työstämme ei ole konkreettista ja siksi sen valvominen on vaikeaa. Ja kuitenkin me edelleen valvomme työntekoa mittaamalla läsnäoloa enemmän kuin mitään muuta. Kirjassa keskitytään toimistotyöhön.

Kirjassa kysytään: Minkä täytyy muuttua? Kirjan kompassin mukaan meidän on päästävä pois reaktiivisesta (merkityksen puute, hallinnan puute, aikaansaamisen puute), kohti proaktiivista (merkitys, hallinta, aikaansaaminen). Kirjoittajien mukaan matkalla on kolme keskeistä ongelmaa, jotka on ratkaistava: Miten lisäämme hallinnan tunnetta kaoottisessa maailmassa, miten saamme aikaan tärkeänä pitämiämme asioita ja miten saamme luotua tälle kaikelle suuremman merkityksen? Jotta muutos olisi mahdollinen, meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että kysymys ei ole ihan pienistä asioista. Siksi meidän on käynnistettävä vallankumous. Itse asiassa tekijöitten mukaan on aloitettava kolme samanaikaista vallankumousta: mielen vallankumous, mittaamisen vallankumous ja johtamisen vallankumous.

Mielen vallankumouksessa hyväksymme siirtymisen tehdastyöstä ajatustyöhön. Ajatustyötä voi tehdä melkein missä tahansa, mutta ajatustyö seuraa meitä kaikkialle, vaikkemme haluaisi. Mittaamisen vallankumouksessa siirrymme ajan mittaamisesta aikaansaamiseen. Teresa Amabilen tutkimusten mukaan suurin tyytyväisyyden tunne tuli aikaansaamisesta – kun työntekijä koki saaneensa jotain konkreettista ja järkevää aikaan. Johtamisen vallankumouksessa siirrymme ulkoisesta johtamisesta sisäiseen. Kaikkein tärkeimmät rajat meidän on asetettava itse, koska asioita tulee koko ajan. Koska teemme suuren osan työstämme päämme sisällä, itsemme johtaminen on tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Iloa kirjassa lähestytään kolmesta näkökulmasta: aikaansaaminen, kehittyminen ja yhteisöllisyys. Elämää käsitellään kehon. mielen ja ihmissuhteiden kautta. Työn ja arjen erottaminen on ajatustyötä tekeville ihmisille käytännössä mahdotonta. Niiden erottamisen sijaan pitäisikin tavoitella hyvää elämää, jossa työ, arki ja lepo ovat tasapainossa. Sen saavuttamisessa iso rooli on työntekijällä itsellään. Huikean hieno kirja ja sopii juuri tähän hetkeen.

Operaatio_täyskäännösLipsanen, Juho & Laakso, Hannu: Operaatio täyskäännös, WSOYpro 2009, suositus**, 2 pistettä, ISBN 978-951-0-36195-5, s. 267

Kaikki yritykset kohtaavat jossain vaiheessa tilanteen, joka edellyttää strategista käännöstä. Tämä kirja haastaa laittamaan tiedot, taidot ja asenteen kuntoon tarjoamalla toimivia työkaluja ja rohkeita tarinoita siitä, kuinka organisaatioissa tehdään onnistunut strateginen käännös.

Turnaround-johtajan ensimmäinen tehtävä on saada aikaan kriisitietoisuus: henkilöstön pysäyttävä shokkivaikutelma siitä, että samalla tavalla jatkaminen vie välttämättömään tuhoon. Kompromissit ja vanhan kulttuurin kiltti vaaliminen pilaavat hyvätkin ideat. Kun yrityksen uutta tavoitetta aletaan työstää, toimialan ”totuuksien” kyseenalaistaminen antaa hyvän pohjan. Kyseenalaistamisen taito on ajoituksen taidetta. Uudet käyttäytymismallit tulee vakiinnuttaa pysyviksi. Viestinnän ja johtamisen toistoa ei voi korostaa liikaa. Käytännössä tarvitaan aina kuusi viestintäkierrosta samasta asiasta, jotta muutoksen pysyvyydelle on elinkelpoiset edellytykset.

Uutta strategiaa ei voi toteuttaa, ellei yrityksen rakenne ole linjassa strategian kanssa. Strategia on pystyttävä viestimään ymmärrettävästi ja sytyttävästi koko henkilöstölle. Johtavien ajatusten on oltava kunnossa. Hyvä tarina ja slogan tekevät missiosta ja visiosta merkitystään merkittävämmän. Strategia on pystyttävä tiivistämään yhdelle paperille. Se on manifesti, joka kiteyttää sen, mitä yritys edustaa, mihin yritys on matkalla ja mihin panostusalueisiin yritys tulee päämääräänsä pääsemiseksi keskittymään. Kiteytys antaa vastauksen henkilöstön kysymyksiin, mitkä ovat ongelmat ja miten ne ratkaistaan. Loistava muutoskirja.

SocialPentland, Alex: Social Physics – How Good Ideas Spread – The Lessons from a New Science, Penguin Press 2014, suositus**, 3 pistettä, ISBN 978-1-59420-565-1, s. 276 (on ilmestynyt myös suomeksi nimellä ”Sosiaalifysiikka”)

Luovat ihmiset ovat yleensä aivan tavallisia ihmisiä päinvastoin kuin luulemme. Luovuus on asioiden yhdistelemistä. Kun kysyt luovilta ihmisiltä kuinka he tekivät jonkin asian, he tuntevat syyllisyyttä, koska he eivät todella tehneet sitä, vaan he näkivät jotain. Se näytti heistä jonkin ajan kuluttua ilmeiseltä, koska he pystyivät yhdistämään omat kokemuksensa uusiin asioihin. Luovat ihmiset ovat tutkimusmatkailijoita. He eivät etsi parhaita ihmisiä ja ideoita vaan ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia ja erilaisia ideoita.

Alex Pentland esittelee kirjassaan kokonaan uuden tieteen alan, jota hän kutsuu sosiaali-fysiikaksi. Hän on tehnyt jo vuosia uraauurtavia kokeiluja, joihin tämä uusi ala nojautuu. Meillä ihmisillä on enemmän yhteistä mehiläisten kanssa kuin haluamme myöntää: olemme täysin sosiaalisia olentoja. Tärkeimmät toimintatapamme kytkeytyvät sosiaalisiin ryhmiin. Sosiaalifysiikassa on kyse ideavirrasta, tavasta jolla ihmisten sosiaaliset verkostot levittävät ideoita ja muuttavat nuo ideat käyttäytymiseksi.

Tiimien toiminnassa tavalliset tiimiläiset ajattelevat, että tiimityö tarkoittaa oman osuuden tekemistä tiimissä. Sen sijaan huippusuorittajat kannustavat jokaista tiimiläistä kohti yhteistä tavoitteiden asettamista, sitoutumista, aikatauluja ja ryhmän aikaansaannoksia. Siten huippusuorittajat edistivät yhteistä ideoiden virtausta tiimissä saamalla jokaisen tuntemaan olevansa osa sitä ja yrittivät saada aikaan riittävän konseksuksen niin että jokainen voi tulla mukaan uusien ideoiden kanssa.

Oppiminen ympärillämme tapahtuvista käyttäytymisesimerkeistä on tehokkaampaa kuin oppiminen pelkästään omista kokemuksistamme. Matemaattiset oppimismallit monimut-kaisissa ympäristöissä osoittavat, että paras strategia on käyttää 90 % pyrkimyksistämme tutkimiseen eli etsiä ja kopioida muita, jotka näyttävät suoriutuvan hyvin. Loput 10 prosenttia pitäisi käyttää yksilölliseen kokeiluun ja asioiden pohtimiseen. Kirja on täynnä tutkimuksiin perustuvaa todistusaineistoa ideoiden synnystä, tiimeistä ja verkostoista.

Ja lopuksi suosittelen vielä kahta norjalaista dekkaristia:

JanoJo Nesbøn uusin dekkari ”Jano” on ehdoton must kaikille Nesbøn ystäville. Voin suositella kaikkia muistakin Harry Hole –sarjaan kuuluvia kirjoja. Niitä löytyy kaikista kirjakaupoista halpoina pokkareina. Nyt Norjasta on löytynyt toinenkin hyvä dekkaristi, joka kirjoittaa nimellä Samuel Bjørk. Luen parhaillaan hänen toista kirjaansa ”Yölintu”. On tosi koukuttava. Myös sarjan avaus ”Minä matkustan yksin” on kansainvälinen bestseller.

 

 

Mainokset