Pekka Kosonen: Kohti oppimisen vallankumousta

Nämä termit ovat tulleet viime aikojen toisen asteen ammatillisen koulutuksen toimintaympäristön muutoksia seuranneille perin tutuksi:

  • Ammatillisen koulutuksen reformi  
  • Uusi opettajuus  
  • Työelämälähtöisyys  
  • Opiskelija keskiössä  
  • Osaamisperusteisuus  
  • Uudenlaiset rahoitusmallit  
  • Pedagogiiken kehittäminen

Aloitimme toissa syksynä Seurakuntaopiston Pieksämäen kampuksella nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen koulutuksessa uudelta pohjalta. Tabula rasa, kuten sanotaan, taulu oli tyhjä. Siihen ryhdyimme maalaamaan uutta kuvaa oppimisesta ja keskelle kuvasimme oppijan. Kaksi vuotta maalailtuamme on monenmoisia kuvioita ja värejä ”taulukankaaseen” roiskittu. Välillä olemme joutuneet pyyhkimään osan luonnostelmistamme pois ja etsimään joko kirkkaampaa tai hillitympää sävyä.

Tällä uudistuksella olemme ensisijaisesti halunneet vaikuttaa siihen, että taloomme tulevat opiskelijat kokevat oppimisen mielekkääksi ja saavat parhaat mahdolliset eväät kasvaa vastuunsa tunteviksi ja ammattinsa osaaviksi tekijöiksi. Haluamme ruokkia rohkeutta ja uskallusta haastaa itsensä aina uusien tilanteiden ja mahdollisuuksien edessä. Olemmekin ottaneet toimintaamme ohjaavaksi lausahdukseksi:

”Meille ei riitä, että te valmistutte.”

Tällä olemme halunneet ilmaista, että teemme yhdessä maailman parhaita ohjausalan ammattilaisia. Opiskelemme elämää ja osaamisen kerryttämistä varten, emme koulussa istumista ja opettajan työvelvoitteen suorittamista varten.

”Opetuksen uudistamisen” oheistuotteena on syntynyt uudenlaista opettajuutta, jossa opettajuus on valmentavaa opettajuutta, yksilöä kannustavaa, rohkaisevaa ja ohjaavaa opettajuutta. Lisäksi olemme tuoneet työelämän oppimisprosessiemme keskelle tekemällä työn keskeiseksi osaksi kokemuspohjan kartuttamista. Tämän opiskelijat, tiimiyrittäjät, ovat tehneet siis itse, omin avuin. Mikä oivallinen tapa ruokkia motivaatiota suoriutua tehtävistä. Toimintaa havainnoiden ja analysoiden voimmekin tyytyväisinä todeta, että olemme jo vastanneet moniin niihin vaatimuksiin, joita ammatillisen koulutuksen reformissa perään kuulutetaan.

Millä taikaliemellä tämän olemme toteuttaneet?

Otimme käyttöön ja mallinsimme omaan toimintaympäristöömme Tiimiakatemian tiimipedagogiikan. Sen koulutuksellinen filosofia pohjautuu antiikin ajan Sokrateen ajatteluun dialogin keskeisyydestä oppimisen ja oivaltamisen sekä yhteisen ymmärryksen luomisessa. Tiimipedagogiikalla tarkoitamme, että yksilö oppii tiimissä, sen avustuksella ja tuella. Yhdessä on ”rikkaampaa” tehdä löytöjä ja oivaltaa uutta. Tiimipedagogiikka ei ole didaktinen vippaskonsti, jonka opettaja voi vetäistä luentojensa välissä ”piristääkseen” omaa luentosuoritustaan. Kyse on pedagogisesta mallista ja filosofisesta lähestymistavasta oppimiseen ja oppijakeskeisen kulttuurin synnyttämisestä. Sitä varten on syytä luoda toimintakulttuuria, joka tukee dialogisuutta sen eri muodoissa. Tätä olemme voineet toteuttaa koulutusjohdon antamalla tuella. Paluuta vanhaan ei enää ole.

Oma organisaatiomme valtakunnallisena, viiden kampuksen oppilaitoksena on ottamassa hienoja askeleita pedagogiikan kehittämisessä. Etulinjassa tiimipedagogiikan kehittämisessä on ollut Kodinhuoltaja -koulutus, jossa opiskelee myös erityistä tukea tarvitsevia oppijoita. Tulokset ovat olleet valtaisia. Viime syksynä aloitti tiimioppimisen mallilla Järvenpään nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen koulutus. Pieksämäen lastenohjaaja -koulutus on suunnitellut ottavansa ensimmäsiä askeleita tähän suuntaan ensi lukuvuoden aikana. Tauti leviää ja kuljemme vääjäämättä kohti oppimisen vallankumousta.

Pekka Kosonen, team coach, lehtori, Seurakuntaopisto

Mainokset